USA:n presidentin vaarallinen ammatti?

Kaikki dokumentit, joita USA:n hallinnolla on John F. Kennedyn vuonna 1963 tapahtuneeseen murhaan liittyen, piti julkaista vuonna 2017. Näin ei kuitenkaan tehty. 

Sen sijaan tiedetään, että murhaan liittyvää todistusaineistoa on hävinnyt tai peukaloitu. Esimerkiksi Kennedyn ruumiista ruumiinavauksen yhteydessä otetut kuvat oli myöhemmin vaihdettu toisiin. Tilalle vaihdetuissa epäselvemmissä kuvissa ampumahaavat eivät ole näkyvissä ja siten tulkittavissa. Myös monia eri todistajia on murhattu ennen kuin he ovat ehtineet antaa lausuntojaan. CIA:lla oli verkostoissaan ganstereita ja rikollisia, jotka oli helppo värvätä niin teon suorittajiksi kuin todistajien hiljentämiseksi. Ks. RFK Jr: Woody Harrellson's Dad was involved with killing of my uncle JFK. 

Hiljattain Trumpin joukkoihin siirtynyt Kennedyn veljenpoika Robert F. Kennedy Jr. pitää tärkeimpänä setänsä murhaan johtaneena syynä sitä, että Kennedy oli tehnyt kuukautta aikaisemmin päätöksen pienentää Vietnamissa olleita amerikkalaisjoukkoja. Amerikkalaisten osallistuminen suoriin sotatoimiin Vietnamissa tuli tapahtumaan vasta myöhemmin hänen kuolemansa jälkeen. Myös Kennedyn toimiin Castron syrjäyttämiseksi oltiin tyytymättömiä. Ks. Robert Kennedy Jr. on his Uncle JFK and Military Industrial Complex. 

Miten Amerikkaa voitaisiin pitää demokratiana, jos maan presidentti voidaan tappaa mikäli hänen mielipiteensä ja päätöksensä eivät miellytä heitä, joilla on todellisuudessa enemmän valtaa, vaikka tämä valta ei perustu perustuslakiin? On kyseessä koko USA:n demokratian uskottavauus ja todennäköisesti juuri siksi suurin osa FBI:n , CIA:n  ja muiden virastojen murhaan liittyvistä dokumenteista pysyy edelleen salaisina. 

Toisessa maailmansodassa palvellut kenraali Eisenhower oli USA:n presidentti ennen Kennedyä. Hän piti kuuluisan jäähyväispuheensa 17.1.1961, kolme päivää ennen kuin Kennedy astui virkaansa.

Puheessaan Eisenhower kehoitti hallituksen neuvonantajia (hallituksen neuvostoja) ja valistuneita kansalaisia pitämään huolen siitä, että rauhanomaiset keinot ja tavoitteet eivät jää asevoimien ja aseteollisuuden sanelupolitiikan jalkoihin:

"Only an alert and knowledgeable citizenry can compel the proper meshing of the huge industrial and military machinery of defense with our peaceful methods and goals... In the councils of government, we must guard against the acquisition of unwarranted influence, whether sought or unsought, by the military-industrial complex". 

Hän puhui väärin käsiin joutuneen vallan mahdollisesti tuhoisista seurauksista: 

"The potential for the disastrous rise of misplaced power exists and will persist".

Puhe oli hieman yllättävä siihen nähden, että Eisenhower itse oli ollut vuosina 1953-61 hyväksymässä muun muassa USA:n avun ja tuen Iranin ja Guatemalan röyhkeille ja seurauksiltaan surullisille vallankaappauksille. 

Voi kuitenkin kysyä, kuinka monessa tapauksessa Eisenhower olisi itse tehnyt toisenlaisen päätöksen? Kuinka monessa tapauksessa hän oli yksinkertaisesti taipunut ulkoa tulleen paineen alla? Ehkä Eisenhower tunsi, etteivät asiat olleet menneet hänen virkakautenaan niin kuin niiden olisi pitänyt mennä ja hän toi huolensa puheessa julki. Tulevien sukupolvien vuoksi hänen olisi pitänyt olla sanoissaan vieläkin suorempi.