Maratonimuistoja
Yläastevuosina jäänyt juoksuharrastukseni heräsi uudestaan eloon neljännesvuosisadan juoksutauon jälkeen vuonna 2012. Asuin silloin Helsingissä ja näin ilmoituksen Kumpulan kyläjuhlilla järjestettävästä viiden kilometrin Kumpula-juoksusta. Otin haasteen vastaan. Vaikka kävelin paljon, juoksukunto oli kuitenkin rakennettava nollasta.
Juoksut eivät jääneet tuohon kyläjuoksuun, vaan uudet haasteet houkuttelivat. Vuonna 2015 juoksin sitten ensimmäisen maratonini Turun Paavo Nurmi -kisoissa. Lopulta haaveilin pääsystä Bostonin maratonille. Osallistumisoikeus tuolle maratonille edellytti tietyn kovan aikarajan alittamista. Forssalainen, SM-kullankin yleisessä sarjassa maratonilla voittanut Marko Vaittinen lupautui tekemään minulle harjoitusohjelman.
Vuoden 2018 Frankfurtin maratonille valmistautuminen onnistui ilman rasitusvammoja ja flunssia ja juoksin edeltävän kesän ja syksyn kuluessa kolme kovaa puolimaratonkisaa, joista sain vauhtikestävyyttä. Selittelyn varaa ei siis jäänyt. Neljä tuntia alittui: 3:59:30. Bostonin aikaraja oli ollut edellisenä kerralla ikäluokassani 3:55:00, joten pääsy Bostoniin jäi kuitenkin haaveeksi. Neljän tunnin alittaminen on kuitenkin vauhdikas saavutus. Totta voisin yrittää vaaditun aikarajan alittamista vielä toisenkin kerran, mutta kun muistelen kaikkia niitä kovia harjoituksia ja kilpailuja, joilla juoksukuntoa rakennettiin, jätän noiden aikarajojen tavoittelun suosiolla muille :)
Olen tyytyväinen, että vuonna 2012 Kumpulassa järjestettiin tuo matalan kynnyksen kyläkisa ja tietääkseni kisaperinne jatkuu siellä edelleen. Koska minulla oli kokemusta juoksemisesta jo lapsuusvuosilta, oli kynnys minulle vieläkin matalampi: tiesin, mistä oli kyse. Olisikin tärkeää, että kaikki lapset saataisiin liikkumaan ja nauttimaan siitä. Vanhempana liiikkumishaasteeseen on silloin paljon helpompi tarttua.
Alla muistoja(valokuvia) maratonimatkoiltani.
See of Galilee Marathon 4.1.2019
Olin edeltävänä syksynä juossut Frankfurtissa ennätykseni, mutta en ollut vielä luovuttanut ja Bostonin maratonin aikaraja oli yhä kiikarissa. Lähdin yrittämään ennätystä Tiberiaksen maratonin tasaiselle reitille. Kunto ei kuitenkaan ollut napissa, jalat alkoivat tuntua raskailta liian kaukana ennen maalia.
Helsingistä oli helppo lähteä reissuun. Mäkelänkadulta, parin sadan metrin päästä asunnoltani, pääsi lentokentälle menevään bussiin. Tässä olen kuitenkin mennyt Pasilan asemalle ja noussut sieltä lentoasemalle vievään lähijunaan.
Kisa alkoi varhain ja sain majapaikasta kisapäivän aamupalan mukaani jo edellisenä iltana. Hummusta, leipää, munakoisomuhennosta, paistettuja kasviksia ja kurkku. Ajattelin myöhemmin juoksun aikana, että jos en olisi syönyt niin tukevaa aamupalaa, nälkä olisi tullut.
Stockholm Marathon 3.6.2017
Tukholman maratonille ei mennä yleensä parantamaan ennätystä eli sen reitti ei ole nopean reitin maineessa. Kuuluu kuitenkin asiaan, että suomalainen maratoonari käy kisan juoksemassa... Toivottavasti ruotsalaiset ajattelevat samoin Helsinki City Maratonista :). On alkukesä ja sää oli hieno. Leirintäalueella pystytin teltan varmuuden vuoksi syrjään, mutta hiljaista ja rauhallista oli muutenkin. Yleensä Suomesta mennään kisaan laivalla, mutta jostakin syystä lensin. Teltta tuli rinkassa.
Haspa Marathon Hamburg 23.4.2017
NN Marathon Rotterdam 8.4.2018
Mainova Frankfurt Marathon, 27.10.2018