Kuka osuikaan Kievin lastensairaalaan?-Esimerkki lännen sotapropagandasta

Ukraina ja länsi eivät halua rauhaa ja sota jatkuu. 

Maanantaina 8.7. Venäjä teki ohjusiskuja usealle puolelle Ukrainaa. Kalevan uutisessa kerrotiin sen iskeneen peräti kahteen sairaalaan. Okhmatdyt-lastensairaala Kievissä oli niistä toinen. Isku osui sairaalan toksikologian laitokseen, kaksi aikuista kuoli. "Venäjä teki myöhemmin maanantaina Kiovaan uuden ohjusiskun, joka osui toiseen sairaalaan", juttu valaisee. Mikä oli tämä toinen sairaala? Siitä ei löydy tietoa koko internetistä. Uutisen otsikointi antaa siis tapahtumista täysin väärän kuvan.

Venäjä on sanonut, ettei se iske siviilikohteisiin, kuten sairaaloihin. Oliko lastensairaalan kylkeen osunut ohjus edes Venäjän ampuma? Venäjän mukaan kyse oli Ukrainan harhautuneesta ilmatorjuntaohjuksesta.

Muistamme, miten marraskuussa vuonna 2022 Puolaan harhautunut ohjus osui viljan kuivaamoon Przewodówissa ja tappoi kaksi ihmistä. Presidentti Biden tiesi jo hyvin pian kertoa, ilmeisesti Naton tutkatietoihin nojaten, ettei ohjus tullut Venäjältä. Puolalaiset viranomaiset jatkoivat tutkimuksia paikan päällä. Noin kahden vuorokauden kuluttua onnettomuudesta Puolan presidentin kanslia varmisti, että kyse oli Ukrainan ilmatorjuntaohjuksesta. Harhautuneen ilmantorjuntaohjuksen tuhoava itsetuhomekanismikaan ei ollut toiminut.

Myös Kievin lastensairaalan on voinut saada iskun Ukrainan omasta ilmatorjuntaohjuksesta, jonka tuhovoimaa ohjuksen oma polttoaine on lisännyt. (Eikä ulkopuolinen kriittinen tutkija sulkisi pois sitäkään mahdollisuutta, että Ukraina itse järjesti näytöksen juuri Naton huippukokouksen alla.) Ukrainan oman ilmatorjuntaohjuksen puolesta puhuu etenkin se, että Venäjän käyttämien KH101-ohjusten räjähdemäärä ja siten jälki on aivan toista luokkaa, kuten asiantuntijat ovat todenneet.

Lännen media perusti uutisointinsa sosiaalisissa kanavissa jaettuun materiaaliin ja Kievin omiin "tutkimuksiin" ja lausuntoihin. Saksalaisen DW:n haastatteleman Lontoon King's Collegen sotatieteiden laitoksen Marina Mironin mukaan tosiasia on kuitenkin se, että ilman riippumattomien asiantuntijoiden suorittamia tutkimuksia syyllistä on vaikea nimetä.

Post-faktuaalinen, varmistettujen tosiasioiden tuolta puolelta varauksetta ammentava sotauutisointi oli jälleen kerran tehokasta ja lisäsi entisestään höyryä monen valtamedian uhrin jo aikaisemmin sameaan kuvaan siitä, mistä tässä sodassa oli kyse. Tässä Helsingin Sanomista poimittuja kommenteja. Niissä vaaditaan jo toimia, jotka toteutettuna johtaisivat sodan leviämiseen ja ydinsotaan.

Epäilemättä vääristynyt ja liioitteleva uutisointi on omiaan lisäämään myös tavallisten venäläisten kokemaa uhkaa.

Ymmärtääkö valtamedia oman vastuunsa? Mediasta voi riippua, käykö tässä sodassa kaikille huonosti. Sodan pitkittämiseksi se on varmasti tehnyt jo osuutensa.