Kempele myyntiin? Mielipidekirjoitukseni Rantalakeudessa 12.2.2025

Rantalakeus kirjoitti 5.2.2025 pitkän jutun Kempeleen kunnanvaltuustossa vuoden ensimmäisessä kokouksessa käydystä keskustelusta. Keskustelu liittyi kunnan Pohteelle vuokraamien
sosiaali- ja terveysalan kiinteistöjen kohtaloon ja miten tästä kohtalosta selvitysten jälkeen päätetään.

Kuluvan vuoden 2025 loppuun ulottuvana kolmen vuoden siirtymäaikana hyvinvointialueet maksavat kunnille niiden sosiaali-, terveys- ja pelastusalan kiinteistöjen käytöstä valtioneuvoston määräämää vuokraa. Viidestä Pohteelle vuokraamastaan kiinteistöstä Kempele ansaitsi viime vuonna kulujen vähennyksen jälkeen 1,067 miljoona euroa. Summaa on pidetty Kempeleen virkamiesjohdossakin todella merkittävänä. Terveyskeskuksen osuus tästä summasta oli 950 000 euroa.

Siirtymäajan jälkeisiä ensi vuoden alusta voimaan tulevia vuokrasopimuksia ei ole vielä neuvoteltu, mutta talousjohtaja kertoi kokouksessa Pohteen jo järjestäneen asiasta info-tilaisuuden. Vuoden vaihteessa Pohteen kunnalle maksama pääomavuokran tuottoprosentti putoaisi 6%:sta 4.5 %:iin kiinteistölle määritetystä teknisestä arvosta.

Varsinaisen keskustelun kokouksessa aiheutti kuitenkin se, että virkamiehet olivat nostaneet toiseksi vaihtoehdoksi kiinteistöjen myymisen. "Myymällä hyvinvointialueen käytössä olevat kiinteistöt
kunta vapauttaa pääomia niiden tilojen toteuttamiseen ja peruskorjaukseen, joita se jatkossa tarvitsee oman perustehtävänsä toteuttamiseksi (mm. sivistys- ja vapaa- aikapalvelut ja varhaiskasvatus)", perusteltiin kokousmateriaalissa. 

On vaikea uskoa, että kunnan kyseisistä kiinteistöistä siirtymäaikana saamat merkittävät vuotuiset vuokratulot muuttuisivat merkityksettömäksi vain siksi, että ensi vuodeksi kiinteistöille joudutaan lain mukaan perustamaan oma kiinteistöyhtiö ja edellä mainittu pudotus Pohteen maksamassa pääomavuokran tuottoprosentissa kutistaa pääomavuokraa neljänneksen. Vuokran toisen osan eli
ylläpitovuokran määräytymisperusteet säilynevät ennallaan. Ylläpitovuokrassa on huomioitu myös kiinteistön hallintokustannukset.

On hyvä, että vaihtoehdot selvitetään. Sen laskeminen, mitä kunnalle jää kiinteistöjen vuokraamisesta käteen edellä mainittujen muutosten jälkeen, ei ole kunnalle sen vaikeampaa kuin kohteista mahdollisesti
kiinnostuneille helppoa voittoa tavoitteleville kiinteistösijoitusyhtiöillekään. Eri asia on, halutaanko kunnan johdossa selvityksen perusteella valita kunnan kannalta paras vaihtoehto.

Kiinteistöjen myynnistä saatava kertaluontoinen tulo ei toisi ratkaisua kunnan velkoihin ja talouden perusongelmaan eli haluttomuuteen elää varojen mukaisesti. On myös selvää, että Kempele-sopimukseen eli kunnan strategiaan kirjattu tavoite toiminnallisesta itsenäisyydestä voidaan turvata vain säilyttämällä
nämä kuntalaisten peruspalvelujen tuottamiseen käytetyt kiinteistöt omassa hallinnassa.

Heini Koukkari, kunnanvaltuutettu (vl.), Kempele